Sukututkimus, osa 2

#sukututkimus

Sukututkimus, osa 2

Edellisessä osassa koetin tavoittaa sukututkumuksen henkeä. Nyt koetan vähän laittaa konkretiaa ja kirjoittaa välineistöstä. #sukututkimus

Luonnollisesti sukututkimusta on ensin "kirjattu ylös" suullisesti. Runot ja muut runomuotoiset tarinat ja laulut ovat olleet aivoille hyvä systeemi pitää muistissa ja siirtää tietoa, niin maailman synnystä kuin siihen liittyvistä henkilöistä. Esimerkiksi erilaiset Saagat, Kalevalat ja Raamattukin jonka ensimmäinen osa on täynnä kertomusta kuka oli kenenkin poika ja mitä sitten tapahtui. Jokainen korkeampi kulttuuri on halunnut ikuistaa merkkihenkilönsä tai muun tärkeän ihmisen jotenkin. Vaikkapa ihan hautaristiin, yhteishautaan tai saman kirkon hautuumaahan. Helpompaa kuin hautakivien kantaminen ja varmempi kuin jokavuotinen kuolleiden muistamisen päivä, on kirjoittaa tieto paperille. Tekniikan kehittyminen on onneksi auttanut, sillä korjatapa iso sukupuu jos siihen olikin tullut virhe. Tai miten muutat tiedon valmiiseen, koristekantiseen sukukirjaan?

Tietokoneella virheet kertaantuvat paljon nopeammin - mutta ovat myös nopeammin muutettavissakin. Sukurimpsu wordissä tai excelissä on jo paljon hallittavampaa. Mutta kun dataa alkaa tulla paljon, on hyvä olla ohjelma jonka taustalla on oikea tietokanta. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauaksi kun voi huomata, että lapsia on syntynyt kovasti paljon enemmän, ihmisiä on kuollut herkemmin ja namisiin on menty ja tehty lisää lapsia. Puhumattakaan että tuntemattomia geeninsä levittäneitä löytyy yllättävän paljon. Pidä näistä nyt sitten kirjaa. Varsinkaan kun kirjattavaa ei ollut, sillä avioton lapsi oli enemmän paheksuttavampi kuin yleinenkin. Geenilähdettä ei joko tiedetty, haluttu tietää tai kerrottu. Ja, kuten tasa-arvoisessa maailmassa on tapana, geeninvastaanottajat eli naiset päätyivät tuomiolle kun synnin ja laittomuuden palkka oli näkyvissä konkreettisemmin.  Vaikka geeninlähde, jolla arvattavasti kutsun isää, olisi tiedossa ja kaikki olisivat muuten ok. Naimisiin ei aina tullut silloinkaan mentyä, saati päästyä.

Niin se konkretia. Niin kuin itse aloitin, aloitin rakentamaan puutani geni.com:iin. Minulla oli onni, että sukupuuta oli aiemminkin tutkittu ja sain nämä tiedot käyttööni. Genissä tehdään yhteistä puuta, joten hyvin todennäköisesti jos tiedät muutamankin sukupolven taaksepäin, niin tekemäästi profiiliin ilmestyy odotettu sininen merkki, mikä kertoo että vastaavasta henkilöstä on jo joku kirjannut aiemmin tietoa ja nämä profiilit voi yhdistää - ja tsadam - sukupuusi on mahdollisesti laajentunut jo hyvinkin pitkälle. Pitkälle siiss taaksepäin. Ja myös sivulle ja miksei myös eteenkin päin. Eli lyhyesti tosiaan laajentunut.

MyHeritage on sivusto, jossa voi tehdä vähän suljetumpaa puuta. MyHeritagessa rahalla saa ja hevosella pääsee. Eli se tarkoittaa, että voit ilmaiseksi laittaa 250 henkilön tiedot puuhun. Voisi kuvitella että tämähän riittää hyvin, mutta jo muutamalla automatiikan käytön klikkauksella tuo täyttyy nopeammin kuin ehdit tavat tätisi nimen. Sitten sinulla kerrotaan, että on aika maksaa. Mistä sitten maksat? Maksat mm. automatiikasta joka tuo sinulle valmiita puunkappaleita lisättäväksi puuhusi, maksat Tiedosta ja helppoudesta että voit käyttää muiden lisäämää tietoa hyväksesi - tietokoneen tehokkuudella - eri lähteistä mm. Genistä joka on samaa firmaa MyHeritagen kanssa. MH:sta voit löytää tuhansia tiedonpuun kappaleita joissa tiedot ovat joko oikein. Tai eivät ole. Koska kopioimisen tehokkuus, myös väärät tiedot leviävät. Tai siis tiedot jotka ovat totta, mutta eivät tässä tiedostutetussa ulottuvuudessa.  Harvat toki tahallaan levittävät vähemmän todellista totuutta, mutta koska ihminen ne on alunperin kirjannut johonkin, niin niin helposti tulee virheitä päivämäärissä ja nimen kirjoitusasu, jos luit ensimmäisen kirjoituksen aiheesta, voi olla melkein mitä tahansa ja melkein kaikkilla tuntemillamme kielillä.

Itsellähän on ollut nyt tätä kirjoittaessa maksullinen tili MyHertiagessa ja olen urakalla ladannut tietoa muista lähteistä. Varsinaista alkuperäislähteistä tapahtuvaa tiedon tarkistamista en ole siellä tehnyt. Tuloksen huomaa kun painaa kohtaa Johdonmukaisuuden tarkastus. On elämää kuoleman jälkeen ja lapsiakin syntynyt ja naimisiin menty jo parivuotiaina ja niin edelleen. On synnytty usemalla päivämäärällä ja menty naimisiin isien ja isoäitien kanssa. Kaikenlaista saa naputtamalla nappia, oman vaihtoehtoisen todellisuuden ja jos se kelpaa, niin mikäpä siinä. Sehän kuulostaa ihan nykypäivän sosiaaliselta medialta. Väärien tietojen korjaamiseen on kaksi tapaa: joko painelee nappeja ahkerammin ja toivoo parasta tai sitten irroittaa johdot seinästä ja etsii jonkin mukavan kahvilan, jossa kahvin lisäksi voi selata iltapäivälehtiä. No, on toki kolmaskin vaihtoehto: Perinteisempi sukutukimus, jossa otetaan tieto, pyöritellään sitä, puraistaan palanen ja avataan alkuperäislähteiden aarrearkku ja etsitään oikea tieto korvaamaan väärää tietoa. Tietenkin tämä tarkoittaa että nappien paineleminen on hyvä lopettaa tai tehdä sitä tiedostavammin, sillä tieto on samanarvoista tietovehkeelle, oli se sitten oikeaa tai väärää. Kaikki on tietokoneelle pelkkiä ykkösiä tai nollia jos tarpeeksi syvälle katsotaan. Ennen siirtymistä aiheeseen, josta minulla ei ole valitettavasti hirveästi vielä kokemusta, katsotaan vielä muihin puiden kasvatusalustoihin.

Nuo kaksi mainittua on aika pitkälti suomalaisten suosiossa. Kuten omassakin suvussa, paljon on väkeä lähtenyt amerikkoihin kultaa vuolemaan ja ruottiin volvon tehtaille ja mihin nyt ihmiset menivätkään. MyHeritagessa on kyllä tietokantoja hakea tietoja vaikka Ameriikan laivamatkustuslistoja, mutta koska on hyvä mennä sinne missä mahdolliset ulkomaansukulaisetkin ovat, niin yksi paikka on Ancestry.com. Nyt alkaa jo mieli puhua DNA-hommista, mutta niistä myös myöhemmin. Sen mainitsen, että melkein kaikkiin, jossa puhutaan dna:ta, puhutaan myös GEDCOMia. Eli se on tallennusmuoto jota puunrakennuspaikkasi, sahasi tai ohjelmasi ymmärtää ja jossa muodossa sukupuusi yleensä ladataan talteen tai siirrettäväksi. Toki tähän sanon, että itse spesifikaatio tuolle on yhdeksänkymmentäluvulta, joten kaikenlaista nykypäivän hienoutta uupuu siitä, vaikkakin itse ohjelmat ja ohjelmistot ovatkin laajentaneet sitä tarpeisiinsa. Kerroin tästä sen takia tähän väliin, koska melko kaikkiin paikkoihin voit siis ladata aloittamaisi puun. Niin myös Ancestryyn. Koska johonkin formaattiin ne tulokset on hyvä tallentaa. Ja edelleen voit maalata tutkintasi tulokset vaikka kesämökkisi seinään tai kirjata taulukkolaskentaohjelmaan.

Palatakseni tiedon sotkuisuuteen, niin mikä olisi hyvä paikka saada isolle sukupuulle tolkkua? Tuplaprofiilit ovat yksi yleinen ongelma joka on vähän sama kuin kaksihaaraiset hiustenhoidossa. Toki hiuksista ne yksinkertaisesti leikataan pois, mutta sukupuun tapauksessa parempia sanoja olisi yhdisteleminen ja erotteleminen. Geni.com:issa profiilien yhdistäminen on yksi tärkeimmistä perustoiminnallisuuksista heti muun yksittäisen profiilin kanssa työskentelyn jälkeen. Luonnollisesti kun useat sadat ja tuhannet ihmiset lisäävät tietoa, päällekkäisyyttä syntyy. Tämänkin takia se on genissä tehty periaatteessa yksinkertaiseksi. Tästä yksinkertaisuudesta myöhemmin.

Tietokoneohjelmiin on ollut yleensä helpompi rakentaa enemmän ominaisuuksia kuin selaimen kautta toimiviin. Toki internet-yhteyksien ja tekniikan kehittymisen ohella selaimissa toimivista ohjelmista on tullut monipuolisempia. Ja useassa on jopa niin sanotuksi tarpeeksi. Tietokoneessa toimivassa ohjelmassa on yleensä myös tehoa enemmän ja kun perinteet ovat vielä ohjelmiston puolella, niin yleensä niillä saa enemmän aikaan. Puhumattakaan että selaimen kautta tapahtuvassa muokkauksessa tehon maksaa yleensä palveluntajoajan, niin ominaisuuksista saa yleensä maksaa enemmän tai vähemmän. Niin ihana kuin geni on, on se vaan NIIN hidas. Ei tarvita niin paljon tehoja kun yksi ihminen sorvaa puutaan omalla koneellaan.

Ohjelmistoja on tullut, ollut ja mennyt. Nyt muutama oikeastaan hallitsee alaa, vaikkakin vaikuttavat enemmän käyttökokemuksellaan että nyt työskennellään dinosaurusten kanssa. Ohjelmia ovat esimerkiksi Legacy, SukuJutut, FamilyTreeBuilder ja Gramps. Legacy on MyHeritagen omistama ja jos pidit Windows Vistasta, tulet ihastumaan tämän ulkoasuun. Maksullinen versio tästä kustantaa noin 35 dollaria. Ominaisuuksia on paljon, että en tätä kirjoittaessa ole kovin tarkkaan tutustunut. Myös yhdistäminen mm. FamilySearch:iin ja muihin tietolhteisiin on aina plussaa. Ohjelmasta löytyy tuplien etsimiseen työkaluja sekä kaikenlaisia kivoja nimien massamuokkauksia. Jotkut käyttävät tätä pääohjelmanaan.

FamilyTreeBuilder kuuluu myöskin MyHeritagen alle. Erikoisuutena siinä on, että puun voi ladata suoraan MH:n ohjelmasta ja sitten joko jatkaa tiedonpäivitykset päällä tai ihan itsenäisesti. Tässä on laajemmin puun käsittelyyn tarvittavia ominaisuuksia mm. tuplien etsiminen. Ulkoasultaan suhteellisen moderni, mukava perusohjelma jonka ongelmaan kuuluu sama kuin monelle: Se on tehty vain windowsille. Itse linux-käyttäjänä olen toki kokeillut usempia ohjelmia Winen kautta, mutta täysin myyty en ole.

Linux-käyttäjille sopiikin usemmalle käyttöjärjestelmälle tehty Gramps, joka herättää minussa paljon mielenkiintoa ja varsinkin näin wanna-be-koodarina että tietokannaksi siihen saa PostgresSql:n.

Sitten meillä on SukuJutut joka on suomalainen ja ollut olemassa varmaankin jo ennen Kekkosta. Se on ohjelmoitu VB6-kielellä, joka on melkein yhtä vanhaa kuin Apotin käyttämä koodauskieli. Tosin paljon nuorempaa ja kahittyneempää. SukuJutut tuntuvat olevan De Facto. Ja miksei olisi. Niin kuin kaikki saksalaisetkaan eivät ymmärrä toistensa kieltä, niin myös sukututkimuksella on omat paikalliset erikoisuutensa jotka on huomioitu SukuJutuissa. Ja ilmeisesti sillä saa tähän mennessä parhaimmat raportit tulostettua eli sukutaulut siihen perinteiseen tallennus eli paperimuotoon - tai www-muotoon kätevine hyperlinkkeineen. Itse olen saanut selattavaksi tällä tehtyjä tulosteita kummassakin mainitsemassani muodossa ja hyvin toimii.  Itse en ole tätä vielä hankkinut, vaikka kuulema toimii hyvin Linuxissa. Hinta on 125€ ja päivityksiäkin tulee kunnes ei tule. Kiinnostavana tässä on myös että siihen voi laittaa dna-tietoja ja se periyttää niitä muille jollakin tasolla.

Yleisesti käyttökokemukseni näiden fyysisten ohjelmien kanssa on vielä hyvinkin vähäinen. Koen olevani enemmän tiedonkeruuvaiheessa ja tarkoitus olisi jättää esimeriksi MyHertitagen vuositilaus tähän vuoteen. Siihen asti klikkaileman minkä kerkeän. Tosin tilastollisesti minulla on tätä kirjoittaessa vajaa kolme tuhatta esipolven profiilia MyHeritagen tietokannssa, kun taas Genissä n. 7500. Että yhteistyö ihmisten välillä on ollut ihan hyvä valinta. Tosin genistä jos lataan gedcom-tiedoston, tulee siihen vain n. 1100 nimeä. MyHeritagen gedcom joka sisältää kaikkea omaa tauhkaa, niin sillä saan tulostettua tiedostoon kaiken. Tätä kirjoittaessa MyHeritagessa on epäjohdonmukaisuuksia kuusikymmentä. Joka ei välttämättä kuulosta niin paljolta. Mutta itse tulevaan työmäärään sisältyy vielä kaikenlaiset sukunimien standartoinnit ja muut tietojen oikeellisuuksien läpikäyminen, että minulla olisi hyvä tietokanta tai sukukirjasto tai mikä sana tähän sopisikaan.

Onko sitten Geni ilmainen? Geniähän voi käyttää ilmaiseksi, oikeastaan profiilien yhdistäminen ja löytäminen, hakutoiminnot ym ovat vähän paremmat maksullisessa versiossa. Lisäksi kun liittää tekemänsä profiilit vähintään Suomi ja Karjala -projektiin ja liittyy itsekin siihen ja tekee yhteistötä mahdollisimman monen kanssa, niin työskenteleminen siellä on aika kätevää ilman maksuja. Yhdistettynä taas MyHeritagen maksullisiin tietokantoihin voi ehkä löytää oikoteitä löytääkseen jonkun sukulaisen joka taas voi johtaa sukupuiden yhdistymiseen ja sukupuun laajenemiseen, mutta tämä kaikki toiminta laiskalle ihmisielle yleensä tarkoittaa kokonaistiedon rapautumista. Eli profiileihin jää väemmän tietoa ja jatkotutkimukset helposti jäävät tekemättä. Vähän kuin tietoa mitä dna:sta saa, pitäisi noita palveluita käyttää vain vinkkeinä mihin suuntaan mennä. Ja onhan se aika iso kasa rahaa, mitä noihin vuosijäsenyyksiin saa uppoamaan vuositasolla. Sukututkimusseuroihin kun vuosimaksut ovat paljon vähemmän ja silloin pääsee tiedon lähteille, opiskelemaan jopa niitä ensimmäisessä kirjoituksessani mainitsemiani kiemuraisia kirjamia. Ja tekemään ja tuntemaan yhteneväisyyttä muiden samaa asiaa harrastavien kanssa. Mutta, ei ole pakko. Ja joillekin riittää että on vain jossain ylhäälle merkattuna, ehkä siihen paperin kulmaan, lyhyesti että sen isä oli se jonka äiti oli tämä ja vuosiluku tämä. Tämäkin on hyvä. Ja tästäkin tiedosta ilostuu se joka myöhemmin haluaisi tutustua lisää.